sunnuntai 12. elokuuta 2018

Mamma Mia mikä Mission Impossible

Kuluneen kesän aikana olen elvyttänyt vanhaa harrastusta, elokuvissa käyntiä. Joskus aikoinaan, tuli käytyä enemmän, elämä vei mennessään ja elokuvat unohtuivat. Mutta nyt, kun asun 100 metrin päässä elokuvateatterista, on niin helppoa mennä elokuviin.

Minulla ei ole netflixiä, cmorea ja mitä niitä nyt onkaan. Sen sijaan digiboxi on täynnä tallennettuja elokuvia. Mutta miksi ei  ole koskaan aikaa katsoa niitä. Aina kotona on jotain muuta tärkeämpää.

Tykkään käydä katsomassa elokuvat teatterissa. Siellä saa rauhassa nauttia ja keskittyä elokuvaan. Olohuoneessa ei koskaan pääsee samaan fiilikseen. Aika monesti käyn elokuvissa yksin, toisinaan mukana on ystävä tai avomies.



Olen ollut Abban fani vuodesta 1973, kun he osallistuvat Ruotsin euroviisukarsintoihin biisillä Ring ring. Mamma Mia-musikaalin olen nähnyt Lontoossa ja Helsingissä. Mamma Mia 1 leffan olen katsonut niin monta kertaa, etten edes muista. 

Niinpä odotukset 2-osalle olivat korkealla. Nyt täytyy kyllä sanoa, että elokuva ei aivan täyttänyt odotuksia. Parasta elokuvassa oli Abban kuolematon musiikki ja pääosan esittäjä Lily James. Varsinkin puvustus hänen kohdallaan, asut olivat ihanan tyylikkäät, rennot ja ajattomat. Pidin myös siitä, että samat näyttelijät olivat nyt mukana, 10 vuotta vanhempina. Sivuosassa, Fernandona, oli charmantti Andy Garcia. Hänhän on mukana myös Book Club-elokuvassa, jalat alta vievänä lentäjänä.  Hänessä on sellaista ihanaa latinocharmia.

Mamma Mia 2, Here we go again,  oli kuitenkin ihan hyvä, kun antautui musiikin ja Kreikan ihanien maisemien vietäväksi.


Ihan toisenlaista tunnelmaa tarjosi Mission Impossible Fallout. Pidän myös toimintaelokuvista, Mission Impossible-sarja on mielestäni tosi hyvä. Elokuvissa on sopivassa suhteessa kunnon räiskettä ja mäiskettä, tilanteisiin sopivaa huumoria, useinmiten hienoja maisemia maailman suurista kaupungeista ( tässä rutattiin peltiä Pariisissa ja Lontoossa ), hieman romantiikkaa. Tietysti lopussa ns. hyvät voittaa pahat ja Ethan Hunt virnistelee sitä tuttua hymyään.



Tom Cruisen persoonaan ja siviilielämään en ota kantaa, mutta näyttelijänä hän on todellinen tähti. Tässäkin elokuvassa hän teki itse hurjat toimintakohtaukset, ihan kaikkea en edes uskaltanut katsoa.  Sen lisäksi, että hän on hurjapää, hänessä on jotain vastutamatonta poikamaista karismaa vielä viiskymppisenäkin. Top Gun oli ensimmäinen Tom Cruise-elokuva, jonka katsoin ja sillä tiellä, Tom Cruise-fanina, olen edelleen.

Nämä kaksi elokuvaa kertovat, millaisista elokuvista pidän. Joko yltiöromanttista kevyttä pakoa todellisuudesta tai sitten kunnon actionpläjäys. Tosin viime aikoina olen yllättänyt itseni tykkäämällä muutamista erilaisista elokuvista. Tosi hyvä oli japanilainen filmi nimeltään Isänsä poika. Samoin intialainen elokuva Lunch Box.

Katsotko elokuvia mieluummin kotona/teatterissa ? Millaisista elokuvista pidät ?

Se alkaa tämä viikko olla elettyä elämää, mukavaa alkavaa uutta viikkoa sinulle !


Tämä postaus tuhoutuu 5 sekunnin kuluessa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos vierailusta blogissani, tule toistekin!😊

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.