Hellettä ja lohikeittoa

Oi ihanaa lämpöä ! Tästä pitää nauttia, vielä kun lämpöä riittää. Tänään pyöräilin  12 km  tyttären luokse 31 asteen helteessä. Täytyy myöntää, että lämpö tuntui.  Töiden lomassa olen nauttinut kesästä. Meiltä on noin kolmen kilometrin matka Oulun parhaalle biitsille, Nallikariin. Siellä on ollut paljon väkeä, mutta ranta on niin suuri, että sinne mahtuu. Minä en todellakaan mene uimaan luonnonvesiin, ellei vesi oikeasti ole lämmintä. Nyt on ollut, olen jo useamman kerran uinut meressä.

Tällä helteellä lemppariasuni on ollut Kappahlin aletangosta löytyneet shortsit yhdistettynä kirpparilta ostettuun H&M:n puseroon. Pusero on todella ohutta kangasta, mukavan ilmava ja vilpoinen.

Yhtenä päivä rannalle mennessä pysähdyin lounaalle Villa Hannalaan. Tämä kaunis pitsihuvila on rakennettu vuonna 1859 kauppaneuvos ja laivanvarustaja J.W. Snellmanin perheen kesäkodiksi. Nykyisin Villa Hannala on tunnelmallinen kahvila, josta saa maailman parasta lohikeittoa.

Tämä on ihanaa ! Yhdistettynä tuoreeseen rieskaan, mikä maukas nautinto !

Eilen olin rippijuhlissa Limingan kirkossa. Lämmintä oli sielläkin, mutta kuitenkin tunnelmallista. Limingan kirkon alttaritaulun on maalannut Oskar Nylander vuonna 1849. Alttaritaulun nimi on "Kristuksen kirkastus", taulu jäi Oskar Nylanderin viimeiseksi työksi.

Nautitaan vielä tästä lämmöstä, mukavaa alkanutta viikkoa !

Historian siipien havinaa Soveliuksen talossa

Helteistä on saatu nauttia, kukin tavallaan, rannalla, terassilla, varjossa. Kun alkaa tuntua liian kuumalta, voi vetäytyä sisätiloihin. Hyvä vaihtoehto tähän on Raahessa sijaitseva Soveliuksen talo, mikä on Raahen vanhin säilynyt asuinrakennus 1780-luvulta.

Tämä vanha laivapatruunin koti on museona. Se on avoinna elokuun 5:teen päivään asti, ma-pe 11.00-17.00, la-su 12.00-16.00.

Tämä portti herättää uteliaisuuden, voi kuvitella laivapatruunin perheen menneen tästä. Hienot rouvat, neidit pitkine hameineen, herrat hattuineen. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös ovi kellariin. Mitenkähän siellä on ruoat ja juomat säilyneet ? Onko siellä ollut joskus suuri jääkimpale, josta on hakattu jäämurskaa ?

Talon seinässä oleva kyltti kertoo siinä asuneista henkilöistä.

August Myhrberg on saanut patsaan omaan puistoon, mikä on heti Soveliuksen talon vieressä. August syntyi Raahessa, myöhemmin hän asui ainakin Oulussa, Uppsalassa, Turussa sekä seikkaili vapaustaistelijana ympäri Eurooppaa.

Talossa asuneita Soveliuksen perheen jäseniä.

Näissä sängyissä on Soveliuksen perhe nukkunut. Asunto on 1800-luvun laivanvarustajakauppiaan vauras koti. Kodissa on kauniita perintöhuonekaluja, runsaasti erilaisia esineitä maailman turuilta. Kuinkas muutenkaan, kun ollaan laivanvarustajan kodissa.

Kaunista ! Kuinka hyvin sopii vihreä ja viininpunainen yhteen ! Kokonaisuus on harmoninen. Laivanvarustajan koti on entisöity 1800-luvun tyyliin. Tapetit on tehty silkkipainomenetelmällä seinistä löytyneiden vanhojen tapettien mukaan.

Soveliuksen taloon liittyy surullinen rakkaustarina. Talossa aikoinaan asui muuan Johan Sovelius, joka oli rakastunut rikkaan kauppiaan tyttäreen Catharina Freitagiin. Ongelma oli vain se, että he olivat serkuksia ja eivät saaneet avioitua. Kuninkaalta pyydettiin useampaan otteeseen aviolupaa, mutta sitä ei tullut. Catharina ja Johan vannoivat ikuista uskollisuutta toisilleen. Catharina asui Myhrbergin puiston toisella laidalla ja Johan toisella, näköyhteyden päässä. He teettivät samanlaiset kynttilänjalat, joissa polttivat kynttilää, kun ikävä otti vallan. Kaupunkilaiset saivat seurata tätä surullista rakkaustarinaa, sillä hyvin usein, kun kynttilä oli syttynyt toisessa talossa, pian se syttyi myös toisessa.  Vuodet vierivät, serkukset elivät yksinäistä elämäänsä uskollisina toisilleen. Kumpikaan ei avioitunut kenenkään toisen kanssa. Catharina menehtyi 1840. Vielä hänen kuolemansa jälkeen nähtiin toisinaan kynttilä Johanin kotona, Soveliuksen talossa. Vuonna 1852 heinäkuisena aamuna Johan löydettiin kuolleena tämän työhuoneen ikkunan ääreen polvistuneena, vierellään kynttilänjalka, jonka kynttilä oli palanut loppuun.

Kerrotaan, että onnettoman rakkauden riuduttama Johan Sovelius on jäänyt kummittelemaan kotitaloonsa.

Surullinen tarina, mutta Soveliuksen talo on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.
Pääsee näkemään oman aikansa laivanvarustajaperheen kauniin kodin.

Löytyykö teidän kotiseudulta surullisia rakkaustarinoita ?

Se on kesä nyt, nautitaan tästä lämmöstä ! Mukavaa päivää !

Huh, mikä viikko !

Onpas ollut varmaan yksi minun elämän kiireisimmistä viikoista. Kotona olen lähinnä käynyt varikkokäynnillä ja taas mennyt eteenpäin. Kieltämättä, nyt sunnuntai-iltana, on paukut aika vähissä.

Alkuviikosta olin tyttären kanssa Tampereella pari päivää. Tampere ei oikeastaan ole minulle kovin tuttu entuudestaan.

Nyt voin sanoa, että olen ihastunut. No mihin sitten ? Tampereeseen. Kaunis kesäinen kaupunki, rakennettu kahden järven väliselle niemelle, kaupunki on mukavan tiivis. Kaikki palvelut mitä turisti tarvitsee, ovat lähellä. Nautin siitä, että saan kävellä, ihastella, seurata elämää, istahtaa vaikka juomaan kahvikupposen torille.

Majoituin tällä reissulla Sokos Hotel Ilvekseen. Tykkäsin, sijainti on ihanteellinen, lyhyt matka joka paikkaan. Pitkän turistipäivän jälkeen oli ihanaa käydä saunassa ja uimassa altaassa.

Oletteko tutustuneet Tampereella liikennöivään katujunaan ? Varsinkin tässä helteessä se oli helppo ratkaisu paikasta toiseen siirtymisessä. Katujuna lähtee tasatunnein Ilveksen edestä. Se kiertää rengasreittiä, jonka varrella on tärkeimmät käyntikohteet: Muumimuseo, Tammelan tori, Hotel Torni, Tallipiha, Särkänniemi. Katujunaan käy maksuvälineeksi vain käteinen.

Omat tyttäret olivat pieniä 1990-luvun alkupuolella. Silloin tuli tv:stä tämä alkuperäinen Muumisarja, sitä tuli katsottua itsekin. Myönnän, pidän muumeista. Niinpä Tampereella Muumimuseo on ihan must kohde. Varsinkin Tuulikki Pietilän tekemät pienoismallit ja Tove Janssonin alkuperäiset piirrokset ovat ihanat.

Tyttäreni, joka on erityisnuori, halusi ehdottomasti käydä Särkänniemessä. Ja sinne mentiin. Tottakai hän halusi hurjimpiin laitteisiin, kuten X:ään, mikä nousee yli 30 metrin korkeuteen, pyörii akselinsa ympäri ja kääntää matkustajat ylösalaisin. Minä en todellakaan halunnut siihen laitteeseen.  Ja yksinään en erityisnuorta siihen voinut päästää. Sitten hoksasin, että Särkänniemessä on saatavilla Laitekaveri. Palvelu on tarkoitettu ensisijaisesti lapselle, joka ei yksin uskalla tai saa mennä laitteeseen. Menin kysymään, selitin kyseessä olevan erityisnuoren ja että itse en korkeanpaikankammoisena voi X:ään mennä. Laitekaveri lähti mukaan, tyttären haave toteutui ja hän pääsi X:ään. Tosin X on sen verran hurja laite, että aika hiljaisena tytär sieltä tuli pois. 

Vapriikki, monipuolinen museo, tällä kertaa vaan ei aika riittänyt kaiken katsomiseen. Marilynin näyttely oli aivan upea. Käykää ihmeessä katsomassa ! Marilynin elämä ei ollut helppo. Hänellä oli ankea lapsuus, joutui jo nuorena ottamaan vastuun itsestään. Häntä ehkä pidettiin bimbo blondina, mutta jo varsin nuorena hän ymmärsi hyödyntää upeaa ulkonäköään ja suuntana oli vain yksi: Hollywood. Loppu onkin historiaa. Minulla tuli näyttelyssä tunne Marilynin  ja prinsessa Dianan samanlaisista kohtaloista. Molemmat olivat nuoria ja kauniita median lemmikkejä, menehtyvät elämän ollessa parhaimmillaan. Heistä tuli legendoja.

Mukavaa viilennystä helteeseen toi tämä ihana Kissakahvila Purnauskiksen jäätelöannos. Ihanan erilainen kahvila, tutustumisen arvoinen. Kaupunkijuna pysähtyy siinä Tammelan torilla ja Kissakahvila Purnauskis on puiston toisella reunalla.

Kaupunkijuna pysähtyy myös Tallipihassa Finlaysonin Palatsin luona. Viehättäviä käsityöläisputiikkeja, tarjolla oli myös vossikkakyytiä.

Tämän ihanan annoksen nautin ystävän seurassa täällä Oulussa. Mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja jutella asiat ajantasalle. Vuohenjuusto on minun suosikki ja hyvä oli tämäkin annos.

Leipää ja sirkushuveja. Sirkus Finlandia on kiertueellaan nyt pysähtynyt Ouluun. Tykkään käydä katsomassa sirkusta ja todella kannatti käydä tälläkin kertaa. Positiivinen yllätys oli, että sirkuksessa on tämän kesän kiertueella paljon suomalaisia esiintyjiä. Kaikki olivat hyviä. Mutta yksi nousi mielestäni ylitse muiden: Marko Karvo ja Vanessa. Heidän esityksensä oli aivan huippu. En paljasta siitä sen enempää, menkääpä katsomaan Sirkus Finlandiaan.

Tämän viikon päätti sitten tänään kesäteatteri täällä Oulussa Möljällä. Esitys oli Reinikainen. Se oli hyvä, joka on katsonut tv-sarjaa, tietää, mitä tuleman pitää. Meillä oli tänään todella helteinen ja kostea päivä, suorastaan trooppinen ilma, mikä sitten purkautui lyhyinä, mutta rankkoina sadekuuroina. Niitä tuli esityksen aikana useampi, välillä pidettiin taukoa, kun ei kuulunut näyttelijöiden ääntä sateen rummuttaessa kattoon. Mutta eipä hätiä mitä, sade taukosi ja esitys saatiin katsoa loppuun.

Viikko on ollut aktiivinen, olen kuitenkin tehnyt työpaikallakin melkein täyden työviikon.

Mutta ensi viikolla sitten otan leppoisammin. 

Oletko käynyt katsomassa Marilyn-näyttelyn/ Sirkus Finlandiassa, mitä tykkäsit ?

Mukavaa uutta helteistä viikkoa  kaikille !

Raahen Meripäivät

Tätä kirjoittaessa istun junassa matkalla kohti Tamperetta. Tabletti näyttää lämpötilaa 32 astetta, siis ulkona. Mikä uskomaton lämpö ! Täällä vaunussa sen sijaan on ilmastointi ja sopivan viileää, sillä minulla kävi uskomaton tuuri. Juna saapui laiturille, etsin omaa vaunua, kysäisin ohimenevältä konnarilta, että missä on vaunu nro 5. Hän sanoi, että älä mene sinne, siinä on ilmastointi rikki. Mene sen sijaan viimeiseen vaunuun nro 7, mikä on ylimääräinen vaunu ja mihin ei ole myyty edes paikkoja ja ilmastointi pelaa. Joten täällä ollaan, mukava tässä on tehdä postausta.

Mutta palataan muutama päivä taaksepäin, viikonloppuun, viime sunnuntaina olin käymässä Raahen Meripäivillä.

Olen jotenkin tykästynyt Raahen Meripäivät-tapahtumaan. Se on sopivan kokoinen tapahtuma, on monipuolista ohjelmaa, monia eri ruoka- ja juomavaihtoehtoja, voi käydä museoissa ja vaan katsella ympäriinsä. Tuossa tapahtumassa minua viehättää tietynlainen vanhan ajan kiireettömyys, ollaan, katsellaan, jutellaan tuttujen kanssa, nautitaan elämästä. 

Joku voi kysyä, mitä tarkoittaa Pooki flakkaa. Raahe oli entisaikoina merenkulkukaupunki , jossa oli paljon laivaliikennettä. Raahen edustan saaressa, Kraaselissa on on pieni majakan tapainen torni, jota kutsutaan nimellä pooki. Kun siellä tähystäjät huomasivat laivan olevan tulossa  kotisatamaan, he vetäisivät lipun (flag) pookiin. Ja niin pooki flakkasi ja koko kaupunki tiesi, että laiva on tulossa.

Tuttu näky Raahen museon rannassa on s/y Raahen Fiia.  Alus on vuonna 1989 valmistunut haruspurjekuunari. Raahen Fiia on koulupurjelaiva, jonka pääasiallinen tarkoitus on opettaa Raahen nuorisoa purjehtimaan. Aluksella tehdään myös tilauspurjehduksia.

Tässä samassa täytyy esitellä viimeisin kirppislöytö. Aikaisemminkin olen tainnut mainita, että ostan miltei kaikki käyttövaatteet kirppiksiltä. Kun näin tämän Desigualin mekon hengarissa, tiesin heti miten siinä käy, en lähde kirppikseltä ilman sitä. Kävin sovittamassa ja mekko sopii täydellisesti. Pidän vaatteista, joissa on jokin juju. Mekko tuntuu hyvältä päällä, vuori on trikoota ja musta virkkaus joustaa, täydellinen kesämekko.

Tämä suloisuus odotti asiakkaita, en voinut vastustaa ja niin lähdettiin Raahea katselemaan vossikan kyydissä. Oli mukava kokemus. Suosittelen.

Raahen Meripäivillä oli paljon myyntikojuja. Mukavasti monet myyjät olivat pukeutuneet vanhanajan tyylisiin vaatteisiin.

Tarjolla oli esimerkiksi söpöjä käsintehtyjä saippuoita ja viehättäviä Tervetuloa-koristeita oven pieleen.

Kaikenkaikkiaan mukava kokemus Raahen Meripäivät. Ensi kesänä ajelkaa kesälomareissulla Raahen Meripäiville, mukavaa merikaupunkitunnelmaa.

Onko sinun kotiseudulla/lähistöllä mukavaa kesätapahtumaa, jota voit suositella ?

Lämmintä loppuviikkoa ! Minä meen Tambereelle, se on Moro !

Rakastu Raaheen !

Raahe on nyt ajankohtainen, sillä siellä on juuri alkamassa Raahen Meripäivät. Vuosi sitten kävin Meripäivillä ja ihastuin. Tapahtuma oli sopivan pieni, rauhallinen, ei hurlumheimeininkiä. Meripäivillä on paljon tekemistä ja katsottavaa koko perheelle. Viime kesänä vietin siellä mukavan päivän kierrellen alueella, tutustuen aluksiin, kun nälkä ja jano yllätti, helpotusta tarjosivat monet eri vaihtoehdot. 

Päivän aikana kävin myös museossa, Langin Kauppahuoneella ja saaristoristeilyllä. Saaristoristeilyä voin lämpimästi suositella, reitti meni yllättävän kauas merelle, sai katsella Raahen kaunista saaristoa. Raahen saaristo on valittu vuoden 2016 retkikohteeksi. Saaristoristeilyjä tehdään nyt Meripäivien aikaan joka päivä. Kaikki risteilyt lähtevät Pakkahuoneen museon laiturista, Rantakatu 33 92100 Raahe.

Minusta tämä Raahen kaunis kirkko on kuin pöllövaari, joka suojellen ja valvoen katsoo kaupunkiin. Kirkko on rakennettu vuosina 1909-1912, sen on suunnitellut Josef Stenbäck. Tyyliltään kirkko edustaa kansallisromantiikkaa ja jugendia.

Kirkosta on vain lyhyt matka Pekkatorille. Pekkatoria hallitsee tietenkin Raahen Pekka, kreivi,  Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Hän oli ruotsalainen valtiomies, joka 1600-luvulla kehitti ja uudisti Suomea.

Patsaan Raahen Pekasta on veistänyt Walter Runeberg, patsas on pystytetty paikalleen vuonna 1888.

Minusta Pekkatori on kaunis kokonaisuus. Torin ympärillä olevat talot edustavat kaikki 1800-luvun puuklassismia. Suomalaisten puukaupunkien toreista Pekkatori on parhaiten säilynyt, tori on kansainvälisestikin arvokas.

Pekkatorin ympärillä olevissa taloissa on aikanaan asunut monia Raahen valtasukuja. Asukkaat olivat porvareita, raatimiehiä, kauppiaita ja laivanvarustajia.  Raahen vauraus perustui  laivanvarustukseen, merenkulkuun ja tervakauppaan.

Kuvassa näkyvä Langin Kauppahuone (alakartano) on vuodelta 1815. Nykyisin Kauppahuone on saanut uuden elämän, siinä on kahvila, ravintola, juhlatilat, majoitusta. Minä ainakin ihastuin heti. Enemmän Langin Kauppahuoneesta seuraavassa postauksessa.

Vinkki viikonloppuun: lähdetään Raaheen Meripäiville ! Mukavaa tekemistä, näkemistä, kokemista ja vain tunnin matkan päässä Oulusta.

Mukavaa viikonloppua ! Nähdään Raahessa !

Prinsessakakkua ja nostalgiaa

Nyt lukijat nautitaan prinsessakakkua, sillä minun blogi täyttää 2 kuukautta.

Ja sitten pahoittelut nimimerkiltä "aloittelija bloggaamisessa, it-taidotkin hakusessa",
Nyt vasta huomasin katsoa osion kommentit. Ja sinnehän oli jotain tullutkin, kiitos teille kommentoijat. Aina oppii uutta ! Ei muuta kuin aurinkoisin mielin eteenpäin.

No, ihan tämän blogiuran takia en tätä ostanut, vaan tyttären synttäreiden, joita juhlittiin eilen. Tytär ei sentään täyttänyt 2 vaan 24. 

Meillä on aika monesti pienten juhlien yhteydessä nautittu prinsessakakkua. Se on helppo ja herkullinen ratkaisu.

 Olen  hieman tuonne Ruotsiin päin kallellaan, sillä olen 55 vuotta sitten syntynyt siellä. Tosin olemme muuttaneet takaisin Suomeen, kun olin ihan pieni. Muutama vuosi sitten teimme vanhempieni kanssa asuntoautolla nostalgiamatkan niille seuduille ( Borås ja ympäristö), jossa olen syntynyt ja jossa olemme asuneet.

Kyllä siinä tunteet nousivat pintaan, vanhempanikaan eivät olleet käyneet siellä sen koommin, kun muutimme pois. Eikä  siinä voinut välttyä jossittelulta, että mitäs jos olisimme jääneet tänne, minkälaista elämä olisi.

 Löytyihän se sairaala, jossa olen syntynyt. Oli kyllä hieman outo tunne, mutta samalla hyvä, jokin sai päätöksensä. Olen tietysti aina tiennyt, että olen Boråsissa syntynyt, muttei paikasta ollut mitään muistikuvaa, nyt on.

Tarina lähti rönsyilemään......Kiitos teille lukijat näistä kahdesta kuukaudesta,
 stay tuned, pysykää kanavalla !

Mukavaa viikonjatkoa !

Mökkielämää

Viime viikolla olimme miehen kanssa pari päivää mökillä rentoutumassa. Tämä meidän mökki on oikeasti mökki. Sinne ei tule sähköjä, meillä on dieselgeneraattori, josta saadaan tarpeen tullen virtaa. Vesijohtoa ei ole, juomavesi viedään mukana ja saunavedet nostetaan joesta. Mukavuuslaitos on sitten ulkovessa.  Lämmitys hoituu takalla sekä talvisin kaasulämmittimellä. Mökki sijaitsee aika korvessa, jos on kuulevinaan auton äänen, pitää kysyä toiselta: "meneeköhän jossain auto ?".

Tämä näkymä avautuu ruokapöydän äärestä. Mukavaa katsella ulos, talvella näkymässä on lintulauta. Pihapiirissä on muutamia rakennuksia, joista kuvassa näkyy ns. vanha mökki, mikä on nykyisin yövieraiden majoitustila.

Sauna- ja tiskivedet kannetaan joesta. Vedenkanto on yleensä minun hommaa. Hyvää treeniä, mökki on rinteessä, siinä kun kantaa portaissa ämpäreitä, saa samalla hyvää liikuntaa. Tässä kyseisessä joessa vesi on ruskeaa. Alueella on paljon turvesoita ja vedessä on humusta. Mutta arvatkaa mitä ? Kun on pessyt tällä vedellä hiukset, niistä tulee aivan ihanan tuntuiset. Ihan erilaiset kuin hanavedellä pestyt. Muutenkin tykkään kylpeä tuolla vedellä, ihokin tuntuu aivan paljon pehmeämmältä.

Ruoanlaittoon on kolme eri mahdollisuutta: kaasuhella, kesäkeittiö tai grilli. Aina hieman vaihtelee, mitä käytetään. Oma suosikkini on kesäkeittiö, se on monipuolinen, siinä voi tehdä vaikka mitä.

Ennen tätä "mökkiuraa" olin aika arka käyttämään kaasuhellaa ( kuten meillä päin sanotaan), mutta nyt olen oppinut sitä käyttämään.

Sadeilmalla voi kokata terassilla ja laittaa Jamie töihin. Aika vähän meillä kuitenkin grillataan, grilli on ollut vasta pari vuotta ja grillaamisen salat vielä opettelussa.

Tämä on meidän kesäkeittiö, jossa laitetaan ruokaa  aurinkoisella ilmalla pihalla. Kesäkeittiössä voi wokata, paistaa, savustaa, keittää, tehdä loimulohta. Ruoanlaitto siinä on sellainen häppening, samalla ehkä siemaillaan viiniä ja parannetaan maailmaa. Mukavaa kesäistä touhua.

Mukavaa touhua on myös saunominen, mikä kuuluu oleellisesti mökkielämään. Mökillä on kaksi saunaa, puulämmitteinen sauna mökissä ja vanha savusauna jokirannassa. Yleensä ensimmäisenä iltana lämmitetään sisäsauna. Savusauna lämmitetään sellaisena päivänä, kun ei ole kiire mihinkään. Lämmityksessä menee noin kolme tuntia, saunomisessa samoin. 

Savusaunan löylyt ovat lempeät, kosteat. Minulla on tapana laittaa silmät kiinni, ottaa polvista kiinni, olla vähänkuin sikiöasennossa ja sitten nojata seinään. Olla ihan hiljaa, kuunnella vain luonnonääniä. Siinä hetkessä on jotain meditatiivista ja rentouttavaa.

Parasta mökillä on hiljaisuus ja luonto. Ja se, että siellä täysin erilaisessa ympäristössä ei tarvitse olla kuin yksi päivä, niin tulee sellainen olo, kuin olisi ollut pois arkiympyröistä paljon pidempään. Mökillä on niin toisenlainen maailma.

Miten te lukijani, oletteko mökki-ihmisiä ?

Mukavaa uutta viikkoa kaikille !

Hemmottelua !

Kyllä on ihanaa saada hemmottelua osakseen. No, kuka minua hemmottelee ? Vastaus: YLE. Oikeastaan en juurikaan katso tv:tä, mutta tällä hetkellä menee muutama juuri minun mieleeni oleva laatusarja.

Ensimmäisen Diana Gabaldonin kirjan taisin ostaa joskus 2000-luvun alkupuolella. Ja se olikin sitten menoa, jäin pahemman kerran koukkuun. Tarina on niin hyvä ja mielenkiintoinen. Sopiva sekoitus historiaa, mielikuvitusta, ihmissuhteita, romantiikkaa. Kun kirjoista tehtiin tv-sarja, olin aivan täpinöissäni. Tällä hetkellä Yle esittää kaudet 2 ja 3 uusintana 4:tä kautta odotellessa. Tätä kirjasarjaa että tv-sarjaa voin kyllä suositella.

Olin niin inspiroinut näistä kirjoista, että muutama vuosi sitten kävin Skotlannissa. Pääasiassa Edinburghissa, yhtenä päivänä kävin Invernessissä saakka. Skotlanti on paikka, jonne täytyy joskus mennä uudelleen.

Toinen tämän kesän suosikki on Poldark. Sarjassa on mielenkiintoisia käänteitä, mutkikkaita ihmissuhteita, hyvää ajankuvausta, ihanaa Cornvallin maisemaa ja Aidan Turner. Tarvitseeko sitä muuta ?

Kolmas suosikki on Ella Kannisen Kesäksi kotiin-sarja. Ella on niin hyvä juontaja, luonteva, selkeäsanainen, sopivan asiallinen, ei niinku hihitä. Hän saa haastateltavat puhumaan ja kertomaan. Tunnelma on mukavan kotoisa. Olen pitänyt Ellasta Talo Italiassa- sarjasta lähtien.

Kesällä toki pitää tehdä muutakin kuin katsoa tv:tä, mutta näitä sarjoja ei vaan voi missata. Tosin, voihan ne katsoa vaikka Yle Areenasta.

Mitkä on teidän lempparisarjoja  ?

Mukavaa viikon jatkoa !